SenioriSalainen 2016 – seniorit ”äimänkäkenä”

Kuudes SenioriSalainen käynnistyi elokuun toisen päivän aamuna klo 07.45... Ventoniemen Arin ohjaamana lähdettiin kohti pohjoista... Hämeenlinnassa käännyttiin moottoritieltä kohti koillista, ohitettiin jo muutama mahdollinen golfkenttä...tie kapeni...nyt tienviitassa luki Luopionen...tie kapeni edelleen...päällyste loppui...hiekkatiekin kapeni ja kapeni...nyt selvisi, että etukäteen Arin oli pitänyt tarkistaa pääseekö isolla bussilla perille...Ahaa...nyt nopeimmat olivat löytäneet jotain kännykästään...Pälkäneellä sijaisevan Käkigolfin nettisivuilla oli maininta ”varattu klo 10-17”...se sen on oltava...KäkiGolf?  Mikä ihmeen KäkiGolf?

Keskeltä hämäläistä maalaisidylliä löytyi pieni yksityinen 6-reikäinen golfkenttä ja se oli tosiaan varattu koko päiväksi vain meidän käyttöömme. Vastassa oli kentän omistaja-isäntä Matti Ahvenharju Marjatta-vaimoineen toivottamassa hyvinkääläisseniorit tervetulleiksi. Aluksi pullakahvit ja tiivis tarina kentästä, sen synnystä ja turvaohjeita sillä pelaamisesta. Matti oli kertomansa mukaan kymmenkunta vuotta takaperin kyllästynyt siihen, että kesäpaikasta lähimmälle golfkentälle oli liki 70 km matkaa ja päättänyt rakentaa oman kentän ja sitten myös toteutti päätöksensä.

 01

Klo 07.45 tiistaina. Kaikki bussissa, eikun menoksi...

Ja millaisen kentän hän rakensikaan...kuusi väylää...mutta vaikeita kaikki...vettä löytyi…mutkaa löytyi ja puita löytyi... koko ajan piti olla kieli keskellä suuta ettei pallo karkaa kentän ulkopuolelle... greenit olivat pieniä, joten todellinen haaste oli saada pallo jäämään niille...isäntä kenttänsä kujeet tuntien lupasikin palkinnon sille, joka saa pallon lähimmäs lippua ykkösväylällä, par kolmosella, jolla mittaa punaisilta 53 metriä ja keltaisilta saman verran. Kuuden väylän eli yhden kierroksen kokonaismittaa kertyi punaisilta 977 ja keltaisilta 1061 metriä. 18 väylän kokonaismitta naisille oli siis 2931 metriä ja miehille 3183. Näyttää numeroina tosi helpolta, mutta tulokset kertovat hieman toista ja mukana olleet voivat kertoa halukkaille enemmänkin onko KäkiGolf helppo nakki vai ei.

Suotta ei isäntäväki ollut ylpeä hyvistä greeneistään ja myös väylien kunto sai meiltä hyvään tottuneilta hyvinkääläisiltäkin runsaasti kiitosta, esimerkiksi divotteja ei näkynyt lainkaan. Ja kun niitä ei ennestään ollut kentällä niin kyllä heti oma divottikin tuli korjattua, näinhän se vain on. Jossain ryhmässä ei kukaan ryhmästä onnistunut saamaan palloa ykkösgreenille, vaikka kolmeen kertaan kentän kiersikin ja ryhmässä oli yhteensä kuusi pelaajaa, joten kaikkiaan 18 yritystä. Toki joukostamme pallotaitureitakin löytyi, useampiakin, lähimmäs pallon löi lopulta Jorma Virtanen, 96 cm reiästä ja voitti paketin KäkiGolfin vielä harvinaisia logopalloja. Senverran lyhyitä väylät olivat, että ainakin kaksi eaglea tehtiin kun kenttätuntumaa saatiin. Birkkusadettakin koettiin ja kokonaisuutena peli tuntui maistuvan ja sujuvan päivän kunnon mukaan ihan kaikilla.

Ja mikä tämän mukavampaa – kesäinen poutasääkin suosi matkalaisia koko päivän, Kukkiajärven toisella rannalla kyllä kulkivat synkät sade- ja ukkospilvet mutteivät raaskineet nousta pelinautintoamme pilaamaan. Päivän pelillinen teemamme oli yhteislähtö kolmen hengen scramblena, joten kuusi pelaajaa starttasi samalta tiiltä. Näin rakentuen peli sujui jouhevasti, kaksi keittovaihtoehtoa sisältäneen lounaan ruokailu ryhmä kerrallaan terassiteltassa, samoin kuin kahvitarjoilusta nauttiminen aina kuuden reiän jälkeen. Emme todellakaan jääneet toistemme jalkoihin emmekä myöskään nälkäisiksi.

02

Tunnin verran ajettu ja yhä tie kapenee...


Tässä päivän palkitut ryhmät, toisin sanoen parhaiten pelanneet:
    1.    Eero Vilen, Maarit Siijärvi ja Juhani Kalmi, hcp-tulos 56 lyöntiä
    2.    Tuomo Vuori, Seppo Hoppu ja Markku Siijärvi, hcp-tulos 57 lyöntiä
    3.    Tapani Patteri, Marja-Liisa Jussila ja Ari Ventoniemi, hcp-tulos 60 lyöntiä
    4.    Seppo Salo, Leena Peura ja Jorma Lehtola, hcp-tulos 60 lyöntiä

Hyvinkääläinen Fanionhair oli lahjoittanut palkinnoiksi Kevin Murphy -tuotteita.

Olihan meillä tosin välillä ihmettelemistä erilaisissa pelikavereissa...kerran peliryhmämme miehet tiiasivat yhdessä lampaiden kanssa...kurjetkin näyttäytyivät ja herkullisia metsävadelmia napsimme vähänväliä välipalaksi...todellisia herkkusuita sai kotiinlähdön koittaessa tosissaan houkutella vattupensaikosta bussiin...Tiivistettynä SS mallia 2016 oli nappiin onnistunut retkipäivä! Siitä kiitokset kaikille matkalla olleille!

Erityiskiitokset annettiin ja näin julkisestikin jaetaan myös meistä ensiluokkaisen hyvin huolehtineelle isäntäpariskunnalle Marjatalle ja Matille!
Matkan kuvat syntyivät Jorman, Leenan ja Matin kameroiden lävitse. Ps. keskiviikkona Matti Ahvenharju soitteli ja kyseli matkalaisten kommenteista kokemastaan ja oli todella ilahtunut kuultuaan ettei moitteen sanaa oltu kuultu kenenkään suusta. Hän välitti myös suuret kiitokset HyviGolfin senioreille – kentällä ei ollut mitään korjattavaa. Ei alastulojälkiä greeneillä, ei divotteja väylillä, ei roskia missään.
LP

03

Pelivehkeet esiin ja eteenpäin...

04

Pelimies tarkistaa kartasta mihin oikein on saavuttu...

05

Marjatta (toinen vas.) ja Matti (raitapaita ja hattu) vastaanottivat vieraat kahvin ja pullan kera kertoen samalla kentän syntyhistoriaa...

06

Vieraille oli pystytetty pihamaalle kahvi- ja ruokailuteltat...

07

Kahvit on nautittu, nyt katseet kohti ykköstiitä...

08

Griineille jääminen vaati lyönteihin tarkkuutta...se opittiin jo ekalla kierroksella...

09

Hörkön Pertti (vas.), Hämäläisen Yrjö, Salon Seppo ja Lehtolan Jorma saivat tiiauspaikalle vieraita...

10

Väylät eivät olleet totutun pitkiä, mutta vaativat avauslyönneissäkin malttia...palloja jäi metsään ja vesiin...

11

Marjatta ja Matti. Oman kentän onnelliset omistajat...ja todella vieraanvaraisia...

12

Trio Juhani Kalmi, Maarit Siijärvi ja Eero Vilen kiersi 18 väylää netto 57 lyöntiä. Päivän ykköspalkinto ja sen mukaiset ilmeet paluumatkalla bussissa...

Ajanvarauslahtoaikanaytto
lahtoaikanaytto
naiset
seniorit
juniorit
facebook